Paikka: Nilsijän luvattu mua, kivenheiton piässä Tahkovuorelta
Aika: Uuven vuuven tammikuinen lauvantai, 28. päivä
Siä: Rapsakan olonen pikkupakkanen, -27  ja aurinko möllöttel taivvaalta rennon lupsakasti
Varikkotiimi: 9+2 soturii ja Ikosen Tomban välille hyytynnä Mersu (+suihkukamat)

Kaikki lähtöö puolustuksesta
Edellisistä sählykinkereistä oli taas kulunut sopivasti aikaa ja niinpä oli aika kerätä varusteet kassiin ja suunnata viettämään tipattoman tammikuun (ei Jarkolla) lauantaita sählykentän laidalle. Tällä kertaa pelipaikkana oli siis Tahko Spastaan tunnettu Nilsijän kunta ja sen liikuntatalo (lt) jossain tuolla metsässä (koulupolku 10). Muutamien henkilökohtaisten poissaolojen sekä sotilaitten säbän SM-kisojen vuoksi paikalle oli saatu raahattua yhtä ukkoa vajaa kaksi kentällistä miehiä sekä kaksi maalivahtia. Möhkön teinitähti KumiSimo oli poissa, mutta mahtavasti ja vakuuttavasti torjuneen Angry Birdsin rinnalle toiseksi kehikon vartijaksi oli saatu poimittua Pogostan kylän raitilta raittiusmies Tenho ”TenkaPå” Lamminluoto. Muutaman vuoden sarjapelitauon ja satunnaisen hengittämisen jälkeen Tenka hoiti ruutunsa päivän toisessa pelissä jäätävällä varmuudella. Lisäksi kun vielä Ruokolaisen Tertsi pyyhälsi junalla isolta kirkolta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tampere) Nilsijjään, niin roosteri oli meleko laadukas ja liikkuva.

Päivän pelien vastustajat eivät sitten olleet aivan sieltä helpoimmasta päästä, kun ensimmäisessä väännössä vastaan rymisteli sarjakakkonen OuPa hurmioituneella kirillä ja toisessa kulmakahinassa oli vastassa puolestaan sarjakärki VehVe. Luvassa oli siis vauhdikasta ja tasokasta III-sarjaviihdettä. (näkyvissä ainoastaan maksullisilta kanavilta, lisätiedustelut Tero Hiltuselta).

Pogo – OuPa 1-3 (0-0,1-1,0-2)
Pelistä povattiin kaikissa ennakoissa sekä erinäisissä vedonlyöntikohteissa tasaista, vauhdikasta ja ennen kaikkea laadukasta ottelua. OuPa tiedettiin hyvin liikkuvaksi porukaksi, josta edukseen erottuvat erityisesti kapteeni Mikko Korpelainen (nro 19) sekä tohtorisykerömäinen Simo Leppänen (nro 10). Oma nippumme oli Timoskaisen Jarkon alakertaan tulon myötä erittäin hyvin liikkuva sekä innokas ja tämän vuoksi pelistä lähettiin hakemaan täyttä 2 pistettä (totta kai).

Ottelu alkoi varsin reippaana rymistelynä ja ensimmäinen erä oli pitkälti meidän hallintaa. Pallo liikkui vahvasti sekä maltilla mieheltä toiselle ja hyviä maalipaikkoja saatiin luotua kerta toisensa jälkeen. Erän loppupuolella myös OuPa sai jutun juonesta kiinni ja peli soljuikin tästä eteenpäin tasaisissa merkeissä päädystä toiseen. Ainoastaan molempien joukkueiden loistavasti pelanneet maalivahdit estivät maalien syntymisen ja erätauolle siirryttiin 0-0 lukemissa.

Toisen erän alkuun OuPalle tuomittiin 2 min jäähy ja laatikkoon laitettiin hiukan uusittu YV-kenttä, joka jauhoikin peliä mallikkaasti. Lukuisista hyvistä paikoista huolimatta palloa ei kuitenkaan saatu YV:llä vastustajan verkkoon. Juuri kun vastustaja tuli täysilukuiseksi niin Ruokolaisen Tertsi löysi oivallisella passilla keskustaan aivan yksin jääneen H2:sen, joka otti pallon poikamaisella viileydellä haltuun ja näki enkelin silmin takatolpalle hiipineen Timoskais Jarkon, jolla oli helppo työ putata pallo sisään. Näin saimme ansaitun 1-0 johtomaalin. Maalin jälkeen peli eteni vauhdikkaana sekä fyysisenä päästä toiseen ja ainoastaan punaisten lyhtyjen vartijat sekä Pogon pienoinen tehottomuus estivät lisämaalien synnyn. Tiukoissa peleissä jokainen pienikin virhe voi olla ratkaiseva ja näin kävi myös tänään. Pienen puolustuspään herpaantumisen myötä tuli OuPan tasoitus, kun heidän kapteeni Mikko Korpelainen (3+0) sivalsi pallon laadukkaasti pömpeliin. Tästä takaiskusta ei kuitenkaan lamaannuttu vaan jatkettiin peliä raivoisasti rallatellen. Tosin erätauolla käytiin ottamassa ensin pullosta huikka.

Kolmen tähden jallupullon juotuaan Hugo, eikun siis kolmannella vartilla pelin teema säilyi edelleen yllätyksellisenä sekä tarmokkaana. Laadukasta pallollista peliä molemmin puolin sekä tukuttain hyviä maalipaikkoja sekä huipputorjuntoja. Niin ja tulihan niitä maalejakin 2 kappaletta, joista tosin molemmat menivät vastustajan sarakkeeseen ja hatullisen niitä keräsi se kirottu nro 19. :) Loppulukemat siis 1-3 erittäin viihdyttävän, reilun ja rehdin kamppailun jälkeen. Tosin huonoimman sankarin palkinnot menevät yksipuolisesti seeprapaitakaksikolle tuomariäänin 2-0.

Kokonaisuutena Pogon yritys, asenne sekä peli-ilme ansaitsevat kouluarvosanan 10- (jonka varastin avopuolisoni laukusta). Pieni tarkkuus viimeistelyssä olisi tuonut meille täydet kaksi pistettä, mutta nyt kävi näin. Pallollinen peli, pelin rytmitys sekä jokaisen ukon liikkuminen oli erittäin laadukasta. Pelaajien silmissä (lasittunut katse) oli nähtävissä taisteleva Pogo. ”Pelattaan omalla porukalla kun se on niin mukavvoo” oli aistittavissa.

VehVe – Pogo 4-4 (1-1, 2-2, 1-1)
Ennakkoasetelma oli selkeä. Sarjakärki VehVellä oli vain hävittävää ja myö pikkukylän pojat vuan läpsittään rennosti, kun se on niin kivvoo. No juu, vastassa päivän toisessa kahinassa asettui erittäin laadukas ja hyvin liikkuva nuorisosakki (täydennettynä muutamalla kokeneemmalla kaiffarilla), joka ansaitusti on sarjan piikkipaikalla. Tänään oltiin kuitenkin itekin pelipiällä, niin pisteistä lähettiin tappelemaan tosissaan. Ja niin kuin jo aiemmin mainittiin, niin Simon poissaolon vuoksi sinimustien ”varamieheksi” oli naarattu Ilun kylän raitilta ex-nuorisolupaus Tenho ”Onnenmaa” Lamminluoto, joka asetettiin yllätysvetona kehikkoa varjelemaan. Rykivä reportteri kysäisi ennen peliä Tenkalta odotuksia tulevasta kamppailusta ja sai mieheltä lyhyehkön vastauksen kysymykseen: ”Jos siitä pienen saunahien sais”. Näillä mentiin. :)

Peli alkoi ennakko-odotusten mukaisesti erittäin vauhdikkaana pallorallina. Molemmat joukkueet pelasivat aktiivista pallollista ja pallotonta peliä. Valitettavasti otteluun valikoitunut pillipiiparikaksikko oli tippunut väsymyksestä johtuen junan kyydistä jo ennen sen asemalta lähtemistä ja jälki oli sen mukaista. Haittaaks se?!, kuului useamman kuin yhden kanssatoverin suusta, mutta toisaalta narina oli kuin tuuleen huutamista. (tuulelta vastauksen saan, http://www.youtube.com/watch?v=tyYdDKmM9Ng). Ottelun ensimmäinen maali näki päivänvalon ajassa 2.04. kun VehVen hyökkääjän maalin edustalle heittämä lättypallo painui Timoskais Jarkon mailasta omaan kehikkoon ohi tilanteessa voimattoman Tenhon. Tästä pienestä lapsuksesta toivuttiin kuitenkin nopeaan tahtiin ja ajassa 6.48 seeprapaitojen vihellettyä vastustajalle jäähyn, päästiin pelaamaan ylivoimaa.

Tähän turnaukseen rakennettu uusi ylivoimaviritelmä toimi melko laadukkaasti kun pallo kaivettiin vastustajan kehikosta jo 9 sekunnin syöttelyn jälkeen. Teron&Turon viivassa suoritetun klap-klap naputtelun jälkeen pallo siirrettiin ykkössyötöllä vasempaan sektoriin sarjan ylivoimaisesti parhaimmalle pelaajalle Hartsa&Pesoselle, joka latasi pallon vastustamattomasti reppuun. Tilanne tasan 1-1. Molempien joukkueiden lukuisista hurmoksellisista paikoista huolimatta erässä ei nähty enempää maaleja ja tauolle siirryttiin tasalukemissa.

Toinen erä jatkui myös hyvin tasaisissa merkeissä. Reilun neljän minuutin kohdalla Pogo siirtyi 1-2 johtoon takavuosina junnupeleissä usein nähdyn ”TuttuJuttu”-shown (jossa ei ollut juontajana Joel Hallikainen eikä Timo Koivusalo) myötä. Linnun Aleksin ohella hyvästä heittokädestään tunnettu Tenka Lamminluoto vapautti loistavalla heitolla Hiltusen Tertsin läpiajoon, joka ei tilanteessa erehtynyt vaan nosti pallon kiskis-kieputuksella varmasti yläpeltiin. Lisää hunajaa seurasi ajassa 23.08. kun taikuri, putkimies, varamies, ovimies ja tosimies Hartsa&Pesonen tarjoili vaatimattoman poikkarin hyökkääjäksi nostetulle Lehdon Karmalle, joka luuti pallon helposti VehVen reppuun ja näin tilanne oli jo 1-3. Tämän jälkeen kasetti pysyi kasassa, hyvänolon tunnetta ei puskenut puseroon ja taistelu jatkui. Jollain ihmeen kaupalla vastustaja tuli kuitenkin vielä erän lopussa maali kerrallaan tasoihin ja tilanteessa 3-3 siirryttiin ottamaan pullosta huikkaa.

Kolmannelle vartille jäi tasatilanteen vuoksi vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Ja ensinhän nähtiin vastustajan maali, kun ajassa 40.00 pallo kaivettiin jonkun random kaverin laadukkaan yläpeltisipaisun jälkeen omasta kehikosta ja taas oltiin takaa-ajossa Usko Eevertti Luttisen tavoin. Siihen kuuluisaan omaan peliin kuitenkin uskottiin vahvasti ja vakaasti ja ylivoimalla ajassa 42.36 Hartsa&Pesonen pisti pallon vastustamattomasti punakehikon oikeaan yläkulmaan ja laadukkaasta syötöstä vastasi jälleen kerran Tero Hiltunen. Kiitos siitä.  Tämän jälkeen iloista pelaamista jatkettiin tupla&kuitti mentaliteetilla loppuun asti ja viimeisellä minuutilla päästiin vielä vaaralliseen tekopaikkaan Karman ja Ruokolaisen Teron toimesta, mutta pojilta loppui juuri sopivalla hetkellä niin autosta löpö kuin repusta eväätkin. Tiukan, rehdin, reilun ja motivoituneen kamppailun jälkeen pisteet jaettiin numeroin 4-4.

Tässä toisessa pelissä osoitettiin se, että sarjan paskimmalla materiaalilla voi hyvänä päivänä haastaa kärkipään porukat. Lisäksi kun Tuhkimo, Haltijatar, Velho ja kaikki muut Kaukametsän pakolaiset ovat siunanneet meidän joukkuetta Hartsa&Pesosen kaltaisella herrasmiehellä ja taikurilla, niin kaikki on mahdollista. Tänään kentällä nähtiin nuorekas, energinen, uhrautuva ja laadukas nippu, jota täydensivät loistava maalivahti sekä huikea ”varamies”. Ja tavotteenahan siis on aina pittee kentällä hauskoo ja nauttii liikunnan riemuista sekä palaneista polovista.

Vejetäänhän kaikki langat ja narut yhteen
Tästä päivästä voidaan nostaa jalustalla vaikka kokonainen lihamestarin kinkku. Sarjapisteitä ei valitettavasti tullut kuin se yksi kappale, mutta sekin on nollaa parempi. Ja täytyy muistaa myös vastassa olleiden joukkueiden sarjasijoitukset. Puolustuksesta erityisesti neuvolassa punnittava Joona ”Eino” Eronen oli mahtava. Kovin moni vastustajan hyökkääjä ei ”Jobin” käsittelyn jälkeen tullut kulmasta ulos pallon kanssa. Erään kuuluisan vähähiuksisen herran sanoja lainaten peleistä voidaan nostaa esiin tiettyjä prinsiippejä, mihin tulokset kulminoituivat.

1. Joukkuepelaaminen
2. Aktiivisuus, asenne, yritys ja peli-ilo
3. Loistavat maalivahdit

Mites tästä etteenpäin
Noh, alustavien kristallipalloon tuijotteluihen jäläkeen taijettaan olla edelleen sarjassa nelejäntenä, piste jälessä Dobrista. Kontiolahden taLeBaanit kolokuttelloo sapellejjaan ihan selän takana, mutta pietään ne siellä loppuun asti. Jälellä on vielä 4 sarjapellii, joista ois revittävissä pisteitä. Seuraavassa Kontiolahden turneessa 18. helemikuuta on vastassa Neppis(autot) sekä isäntäjoukkue LeBa-96 II ihan ite. Nyt hijotaan pari viikkoo peli-illoo Kunnantalon viikkobingossa ja sitten katotaan ketä suahaan tulille, ja mitä löytyy pelien jäläkeen repusta. Tulukeehan paikalle kahtommaan, kuka viepi ja ketä.

Kuopion turnaus – Jarkon debyytti

Kuopio 7.1. maailmanlopun vuosi. Pogosta oli saanut haalittua turnaukseen kasaan kaksi ketjua ja yhden ylimääräisen pelaajan, joten lupa oli odottaa kohtuu suoritusta. Joukkueeseen oli saapunut joulutauon jälkeen lisää kokoa ja ulkonäköä, kun joukkoon liittyi 2. divisioonasta tuttu takkutukka, Jarkko Timoskainen. Jarkko vahvistaa ennen kaikkea puolustuspäätä ja pukukoppiosastoa. Saunailloissa Jarkko tuskin on kuskina.. Ja peleihin.

FC Pogosta – SB Dobris

Ensimmäisessä pelissä oli vastassa aina vaarallinen SB Dobris Savosta. Peliin lähdettiin sillä ajatuksella, että kiinni pidetään vastustajan numero 12, Juhani Tuomainen. Maalissa Pogostalla oli kivi-sakset-paperi-menetelmällä valittu Möhkön unelmien poikamies, Simo Malvela. Peli alkoi Pogostan kannalta hyvin, kun Dobris aloittin pelinsä jäähyilemällä. Ensimmäinen jäähy tuli aikaan 1.53 selkään taklauksesta. Pogosta käytti ylivoimansa tehokkaasti Tero Hiltusen (1+1) viimeistelemällä maalin Jari Lehdon (0+1) syötöstä ajassa 3.37. Dobris otti ensimmäiseen erään vielä toisen jäähyn, mutta ylivoima ei tuottanut onnistumisia, ainakaan maalin muodossa. Vastustaja tosin meinasi onnistua Pogostan tarjoillessa harhasyöttöjä. Toiseen erään lähdettiin tilanteessa 1-0.

Toisen erän alussa Dobris otti kolmannen jäähynsä ja Pogosta ylivoimalle. Aikaan 16.53 Pekka Haemaelaenen (1+0) syötti maalin edustalla olleelle Harri Kakkoselle, joka sohi palloa korkealla mailalla. Pogostan onneksi pallo oli jo maalissa ja maali merkittiin Haemaelaesen nimiin. Syötön antoi Tero Hiltunen. Tämän jälkeen pelin ote siirtyi Dobrikselle Pogostan saadessa lähinnä yksittäisiä vastaiskuja. Kolmas erä alkoi Pogostan johtaessa peliä 2-0. Ajassa 32.01 Kari Lehto joutui ottamaan jäähyn estäessään vastustajan pääsyä läpiajoon. Dobriksen ylivoima tuotti tulosta erittäin hienon maalin muodossa. Maalin teki, tietenkin, Juhani Tuomainen. Erän puolessa välissä Dobriksen painostaessa Tuomainen oli taas pahan teossa. Seitsemän veljeksen Juhani sai syötön kolmen Pogostapelaajan väliin ja eihän entinen liigamies siitä erehdy. Taas hieno maali ja peli oli 2-2. Pelin lopussa Pogosta keskittyi puolustamaan edes sitä yhtä pistettä. Puolustuspeli onnistui ja lopputulos 2-2 toi Pogostalle yhden pisteen.

Vastustaja oli ottelussa terävämpi ja paremmin liikkeellä. Tuomainen saatiin pidettyä kurissa varsin hyvin. Alun jäähyjen ansiosta Pogosta pääsi peliin mukaan. Pelin ratkaisi onnistunut ylivoima (2/3), hyvä maalivahtipeli sekä joukkuepuolustus. Kiikaripalkinto 0+0 meni Harri Pesoselle, joka oli koko ottelun ajan hyvin pidetty (pidetään Harrista myös otteluiden ulkopuolella). Kentän liukkaus näkyi molempien joukkueiden suorituksessa. Varsinkin vastustajan suusta kuuli negatiivisia kommentteja kenttää kohtaan, kun laukaistessa tukijalka ei tahtonut pysyä paikallaan.

KMP – FC Pogosta

Toisessa pelissä vastaan tuli Kuopion Mimmifutis. Maalissa Pogostalla oli Ella ja Aleksi. Peli sai salama-alun, kun 40 sekunnin jälkeen Harri Kakkonen (2+0) teki ensimmäisen maalin. Aikaan 2.18 Pogosta sai vaparin lähes omalta kulmapisteeltään. Kun vastustajan maalivahti keskittyi muuhun kuin kentällä olleeseen peliin (ehkä tyttötuomariin), Pogostan Jari Lehto (1+3) ampui maalin suoraan vaparista. Erän loppupuolella Pogosta teki vielä kolme maalia. 3-0 maalin teki Marko ”minä syötän” Parviainen (2+1) Harri Pesosen (5+2) syötöstä, 4-0 Joonas Sissonen (1+1) Jari Lehdon syötöstä ja 5-0 Oona Eronen (1+1) Pesosen syötöstä.  Erätauolle mentiin Pogostan johtaessa 5-0.

Toinen erä alkoi pelin ollessa lähes täysin Pogosta hallinnassa. Erän alkupuolella sattui ikävä tilanne, kun KMP:n numero 10 päätti sukellusreissunsa pallon menetyksen jälkeen Kuopiolaiseen infrastruktuuriin. Olkapää mahdollisesti sijoiltaan ja miehen pelit jäivät siihen. Toivotaan paranemista. Loppuerä meni Pogostan täydessä komennossa ja maaleja tehtiin kolme. Maaleista vastasivat Pesonen kahdesti ja Kakkonen kerran. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Pogostan tehtyä liian monta maalia loppui toimitsijan kynästä muste ja merkinnöistä ei saanut selvää.

Kolmannessa erässä Pogosta onnistui neljä kertaa ja vastustaja kahdesti. Pogostan maalit tulivat järjestyksessä Pesonen, Parviainen, Pesonen ja Pesonen. Vastustaja otti kolmannessa erässä yhden rangaistuksen, josta Pogosta viimeisteli jokseenkin helpon maalin. Viimeinen maali tuli rankkarista vastustajan torjuessa Markon vippauksen korkealla mailalla. Laukausmahdollisuutta tarjottiin Parviaiselle, mutta kun hänellä ei olisi ollut ketään, kenelle syöttää, oli fiksumpaa antaa Harrin kuljettaa. Harrihan uitti pallon sisään maalivahdin kainalosta ja lopputulos 12-2 ei jättäne sijaa selittelyille.

Jälkimmäisessä pelissä toimi lähes kaikki, mikä näkyi lopputuloksessa. Vastustajan parhaat paikat siunaantuivat Pogostan harhasyötöistä ja pallonmenetyksistä. Maalivahtipeli toimi päivän molemmissa kamppailuissa. Toinen onnistuminen saatiin ylivoimapelissä, jossa kolme onnistumista neljästä on hyvä suoritus. Lisäksi joukkuepeli toimi jälkimmäisessä pelissä sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Myös tulokas Timoskainen pääsi pisteille debyyttiturnauksessaan. Jarkon tehot hienosti 0+2. Olosuhteista on turha valittaa, koska se ei auta mitään. Studentian lattia on toiseen paikalliseen parkettilattiaan verrattuna se pitävämpi alusta. Seuraavaksi Pogosta jatkaa pelejään 28.1. Nilsiässä. Turnauksesta tulee varmuudella jäämään pois useita pelaajia työ- ja muiden kiireidensä takia.

Fjordis

FLOWTA etsimässä! - Outokummun raportti

On mielestäni poikkeuksellista, että salibandyn miesten III-divisioonan turnaukseen saadaan sarjan kehnoimman materiaalin omaavalle joukkueelle kaksi valmentajaa. Tänään kävi kuitenkin niin, kun vaihtoaitiossa äänentoistosta vastasi joukkueen isähahmo Tapio Ikonen iän ja ammatin karaisemalla luolamiesbassolla. Katsomossa langan, mikrofonin ja kuulokkeiden päässä oli puolestaan ripulisalibandyn tosifani ja virtaviivaisen glögin valmistuksen guru Arto Vainikainen. Katsomossa Arton hihassa oli nimmaria vonkaamassa tietysti myös FC Pogostan tuorein vahvistus Jarkko ”parturiin ennen seurasiirtoa” Timoskainen. Arto painotti ennen pelejä omien vahvuuksien hyödyntämistä (mikäli niitä löytyy?) sekä erityisesti henkisen FLOW-tilan merkitystä voittamisen kulttuurissa.
 
Ai niin, kyseessähän oli siis FC Pogostan sinimustien 5. sarjaturnaus Outokummun urheilu- ja uimatalolla. Vastassa tunteikkaissa kujanjuoksuissa olivat Nilsiäläinen lähes sukupuuttoon kuollut intiaaniheimo Apaches sekä joensuulainen Spartak. Hikisten ja rikkonaisten vaiheiden jälkeen molemmista otteluista kerättiin voitot lukemin 6-2 (3-2, 0-0, 3-0) ja 1-4 (0-1, 0-1, 1-2) sekä 4 tärkeää sarjapistettä.

Miehistöä oli saatu kerättyä paikan päälle aamun turistikierrokselta kaiken kaikkiaan 12+2, mutta pelejä lähdettiin voittamaan kahdella täydellä viisikolla. Tapio otti oivallisesti valmennusvastuun ja ensimmäiseen peliin punaisen kehikon eteen aseteltiin kirkonkylän raitin vakiokalustoon kuuluva Aleksi ”Angry Birds” Lintu. Viisikot näyttivät pitkälti seuraavanlaisilta:

1. Sissonen – Ruokolainen – T. Hiltunen, pakkeinaan J. & K. Lehto
2. Pesonen – Parviainen – Hämäläinen, pakkeinaan Eronen ja Ikonen

Ottelu alkoi sinimustien kannalta vahvasti, Apassien tyytyessä lähinnä puolustustaisteluun. Pelin avausmaali näki päivänvalon jo runsaan minuutin pelin jälkeen kun yhden miehen kitaraorkesteri Hartsa&Pesonen näki maagisella pelisilmällään viisikon keskelle nousseen Jobi ”v. 1991” Erosen. Maalivahdin puikoista pallon pienellä putilla sisään ja tilanne oli 1-0. ”Ihan kelpo passi”, kuittasi Jobi Haballe maalin jälkeen. Apassit kuitenkin tasoittivat tilanteen 1-1:een neljän minuutin pelin jälkeen hiukan onnekkaasti keskialueella tapahtuneen sekoilun jälkimainingeissa. Tämän jälkeen ottelu eteni näennäisesti sinimustien hallinnassa.

Terävin draivi oli kuitenkin jostain syystä jäänyt allasosastolle ja ottelu säilyi hyvin tasaisena. Hartsa&Pesosen kanssa vastustaja oli koko ajan ongelmissa omassa kulmauksessaan ja pelikellon näyttäessä 8.59. Hartsa kiepauttikin johto-osuman tylysti vanhanaikaisella vanhan herran Mörden syötöstä. Tilanne siis 2-1 meille. Hiljalleen myös ykkösketju sai jutun juonesta kiinni ja vahvan hyökkäyspään pyörityksen päätteeksi joukkueen ”babyface” Jonas Brothers Sissonen ohjasi puolustaja Kari Lehdon laukausta muistuttaneen lerppukiekon taidokkaasti verkkoon. Mahtavaa! Erän lopussa kuultiin kuitenkin vielä kertaalleen yksinäisen intiaanilauman sotahuuto erämaassa kun he kavensivat vaihtovirheen seurauksena erätaukolukemiksi 3-2.

Toisessa erässä sinimustat jatkoivat näennäistä hallintaa, tyytyessä kuitenkin kävelemään rinta rinnan vastustajan kanssa. Jalalla olisi voitu olla valovuoden verran edellä, mutta jostain kummallisesti syystä niitä ei saatu toisessakaan erässä kunnolla käyntiin. Maalivahtien mahtavien torjuntojen ja liiallisen siirtelyn vuoksi tilanne säilyi koko toisen erän lukemissa 3-2.

Kolmas erä näytti pitkälti kahden edellisen kaltaiselta. Sinimustat yrittivät väkisin karistaa hihassa roikkunutta ja oravannahkoilla kauppaa käyvää intiaanilaumaa. Kolmannessa erässä myös ykkösketjun jalat alkoivat lämmetä ja laukauksiinsa tuli tarkkuutta. Tästä oivallisena osoituksena rantakylän keisarin Tero ”Hilti” Hiltusen napakka yläkulma sipaisu. Laadukkaan hyökkäyskuvion päätteeksi läpsytetyn maalin syöttäri kolahti Jonas Brothersin K-18 juhlarahaston kirstuun. Sinimustien viidennestä maalista vastasi puolestaan flunssaisena neljä napautusta omasta tasostaan jäljessä ollut tampereen aspasihteeri Tero Ruokolainen. Lähes ruhtinaallisen poikittaissyötön maaliin tarjoili Savonlinnan poliisikoira ja yötyöläinen Jari Lehto. Sinetin ja sen kuuluisan viimeisen naulan intiaanilauman tiipiin kankaan läpi nakutti isänmaan ja puolustusvoimien toivo Tomi ”Alberto” Ikonen.

Läpi ottelun vakuuttavasti maalilla esiintynyt Aleksi Lintu piti lopulta huolen siitä, ettei vastustaja päässyt enää kaunistelemaan lukemia. Nippu mahtavia torjuntoja ja ruoskan lailla sivaltava heittokäsi olivat tuttua ja turvallista Aleksia. Kiitos siitä! Loppulukemat kirjattiin Outokummun uimahallin kattoon sekä rajuun voitontanssiin riehaantuneen Vainikais Artsin punaiseen pelikirjaan lukemin 6-2.

3 jouluyllätystä itselleen keräsi: ”one man team” Hartsa&Pesonen tehoin 1+2
2 jouluyllätystä: Jonas Brothers Sissonen tehoin 1+1
1 jouluyllätystä: Aleksi Lintu, satakaksikymmentäneljä grammaa hikeä ja kourallinen kirosanoja

Vaikka pisteet saatiinkin, silti peli oli sinimustilta aneeminen ja flegmaattinen esitys. Vaihdelaatikosta ei saatu missään vaiheessa isompaa vaihdetta päälle eikä näin ollen vilkkua vasemmalle. Tyydyttiin kulkemaan pienoisessa myötätuulessa vastustajan kanootin rinnalla, kun olisi ollut hyvä sauma upottaa se kokonaan. Tärkeintä oli se, että joukkueena puolustettiin ja hyökättiin. Ajoittain oli nähtävissä mallikasta pallon siirtelyä ja pitkiä hyökkäyksiä. Apassit pelasivat rohkeasti omilla vahvuuksillaan ja pitivät ottelun yleisilmeen siistinä. Kiitos ja hyvää joulua heille! 2 sarjapistettä oli tavoitteena ja ne saavutettiin.

Kahden tunnin tauon ja paikallisen Reinon liikenneympyrässä huhuileman yömaratonin jälkeen laatikossa vastaan asettui Spartak Joensuu. Ketjuja muokattiin sen verran, että hihasta kaivettiin korpisoiden Konsta Pylkkäsen alias Jouni Hiltusen kokoinen ässä, joka istutettiin Erosen Joonan rinnalle kakkosketjun alle. Jouni toi oivaltavalla kokemuksellaan peliin rauhallisuutta ja ainakin kaksitoista mallikasta avausta. Lisäksi maaliin vaihdettiin perjantai-iltana sisään ajetuilla hanskoilla höystetty Möhkön kultapoika Simo ”Weirdhill” Malvela.

Syksyn ensimmäisessä kohtaamisessa Ilomantsissa pisteet jäivät Pogostalaisille tiukan 5-4 tuloksen (muistaakseni?) jälkeen. Spartakilla oli siis revanssi mielessä ja he tulivatkin otteluun terävästi. Sinimustat itärajan ratsukot eivät tästä kuitenkaan säikähtäneet vaan vastasivat tuleen nopealla liikkeellä sekä hyvällä aggressiivisuudella. Alusta lähtien oli selvää, että pelin tempo tulisi olemaan täysin eri kuin päivän ensimmäisessä kamppailussa. Molemmat joukkueet puolustivat tarkasti ja hallitusti. Viisikot pysyivät kasassa ja keskusta tukittuna. Pallollinen hallinta oli hienokseltaan meidän sinimustien puolella ja hyviä tilanteita saatiin luotua aika ajoin. Ainoastaan vastustajan vahvassa vireessä ollut maalivahti esti maalien syntymisen. Pogostan johtomaali näki päivänvalon ajassa 6.07, kun Hartsa&Pesonen vapautti käsittämättömällä syötöllä kapteeni Mörden maalintekoon. Pallo suoraan syötöstä yläpeltiin ja hillitty tuuletus perään.

Peli eteni maalin jälkeen tasaisissa merkeissä, Spartakin ollessa kuitenkin koko ajan hieman meikäläisiä jäljessä. Palloa maltettiin pelata fiksusti omille joko maissa tai hallituilla kaaripalloilla, Spartakin joutuessa rikkomaan. Hyvistä paikoista huolimatta lisämaaleja erässä ei kuitenkaan nähty ja tauolle mentiin 0-1 tilanteessa.

Toisessa erässä tarkka puolustuspelaaminen jatkui ja maalivahdit nousivat huipputorjunnoilla esiin. Erän puolivälin paikkeilla Spartakin maalivahti joutui rikkomaan Pesosen Harria rankkarin arvoisesti. Hartsa antoi kohteliaasti Ruokolaisen Teron yrittää maalia pilkulta, mutta yritys jäi tällä kertaa varsin mauttomaksi makupalaksi. Peliä jatkettiin tilanteesta seuranneen ylivoiman turvin.

Toisessa erässä vastustaja joutui yhä enempi rikkomaan sinimustien liukkaita hyökkääjiä ja eritoten huippusnaipperi Pesosta. Ajassa 29.07 Hiltusen Teron murhaava yläkulmapommi lopetti Pogostan ylivoiman tehottomuuden ja tilanne oli turvallisempi 0-2. Maaliin hyvän poikittaissyötön tarjosi Utran perukoilta asti Rantakylään Teuvon iltamiin apostolin kyydillä saapunut Pekka Hämäläinen.

Peli ei ollut kuitenkaan vielä taputeltu ja seuraava maali olisi kultaakin kalliimpi. Onneksi se osui meidän joukkueelle ja siitä vastasi herra numero 8. Ei voi kuin ihailla tuon kedon kukkasen Hartsa&Pesosen pallonhallintaa. Alkuun vähän kis kis, sitten mies taikoo siihen päälle parit nätit piruetit ja lopuksi vielä pallo hallitusti verkkoon. Kiitos Harri, että olet olemassa! Syöttöpisteen maalin ansaitsi vahvalla työskentelyllä tuo jalkatukien kestotilaaja P. Hämäläinen.

Kolmannen erän puolivälin tietämillä sinimustien ylivoiman lepsun pelaamisen seurauksena Spartak pääsi rikkomaan maalilla loistavasti esiintyneen Möhkön kadonneen heimoveljen Malvelan haaveet nollapelistä kaventamalla hiukan onnekkaasti tilanteeksi 1-3. Kapellimestari Hartsa&Pesonen varmisti kuitenkin omalla osaamisellaan 2 sarjapistettä sinimustille karvaamalla pallon pois Spartak puolustajalta ja viimeistelemällä ottelun toisen osumansa. Loppulukemat 1-4 olivat kaikin puolin ansaitut.

Spartakille kiitos hyvästä vastuksesta. Joukkue pelasi hyvin, mutta tekemisessä paistoi kuitenkin pieni väkinäisyys ja huolimattomuus. Epäurheilijamaista käytöstä osoitti myös erään kaikkien tunteman pelaajan toiminta kättelyssä, kun hän jätti joukkueemme erään pelaajan kokonaan kättelemättä. Aikuista toimintaako?

Sinimustille ottelu oli koko joukkueen voitto Pesos Hartsan ollessa veneemme keulakuva. Molemmat ketjut esiintyivät kentällä tiiviinä viisikkoina ja sitä täydensi loistava maalivahti. Kokonaisuutena ottelu oli varsin ehjä ja reippaan rapsakka ralli.

3 jouluyllätystä itselleen keräsi: Herra numero 8, Hartsa&Pesonen ilmiömäisellä energialla.
2 jouluyllätystä: Pekka ”Darra” Hämäläinen
1 jouluyllätys: Simo ”mielikuvaharjoitus” Malvela

Tämän päivän taisteluista saavutetut 4 sarjapistettä olivat erittäin tärkeitä koko loppukautta ajatellen. Tänään kaikki 12+2 kadonnutta lammasta ansaitsivat paikkansa omalla tekemisellään. Lämmin kiitos jokaiselle ukolle läsnäolosta sekä kivusta ja särystä. Me löysimme Flown.

Nyt vedetään hetki henkeä ja rauhoitutaan joulun viettoon. Sählyt jatkuvat perinteisillä kinkkupeleillä joulupäivänä 25.12.2011 klo 16 Ilun liikuntapyhätössä. Jokainen, joka tietää kuuluvansa siihen tarkasti valittuun porukkaan, niin voi tulla hankkimaan hikeä ja onnistumisen elämyksiä muiden kustannuksella.
Virallinen sarjakausi jatkuu puolestaan sinimustien osalta uuden vuoden tinojen valamisen jälkeen Kuopion Studentialla lauantaina 7.1.2012. Vastassa ovat silloin KMP ja Dobris. Tervetuloa paikanpäälle!

Mitä?                 Miesten salibandyn Savo-Karjalan alueen III-divisioonan laitakahinat
Missä?               Studentian sisäluistelurata, Savon kadonnut kaupunki
Milloin?            Lauantaina 26.11.2011 klo 16 ja klo 18
Paikalla?           Simbe, Metu, H2, Jonas Brothers, Karman laki, Jokerikortti, Jonetski, Mörde, Hartsa&Pesonen ja TeroÄr.
Poissa?              Jobi (sulisturnee), Reinikainen (nappaamassa rosvoja kiinni), Tomi (VPK+pikkujoulut), Tapsa (työkuviot), Peki (henk.koht.syyt), Kyytsä (metällä) ja Leksi (?).

Ikävä lokakuu on vaihtunut jo kauan aikaa sitten mustaksi marraskuuksi ja viikon työtkin oli saatu aherrettua alta pois. Lehdon Kari tosin oli nauttinut lomaviikosta ja tämä näkyikin Kartsan luissa ja ytimissä. Jalat liikkuivat varmasti ja kädet vapisivat vaarallisesti. Kuopion lumettoman lauantain turnaukseen lähdettiin varsin kapealla roosterilla, mutta pelejä edeltävällä ulkolämpällä todettiin laadun korvaavan tällä kertaa määrän. Paikalle oli kuitenkin saatu haalittua 9 ukkoa, kun Ruokolaisen Terokin malttoi jättää Mansen hetkeksi ja suunnata poikien avuksi pelikentille. Poisjääneiden pelaajien syitä en lähde sen enempää ruotimaan, töille ja muille menoille kun ei oikeasti mahda mitään.

Peleissä vastaan asettuivat ensin SB Neppis, joka korjasi pisteet kotiin hyvällä esityksellä lukemin 4-8 (1-3, 2-0, 1-5) ja reilua tuntia myöhemmin Vuorelan Veikot. Jälkimmäisestä pelistä tarttui sinimustien reppuun kokemuksen lisäksi 2 sarjapistettä lukemin 4-8 (2-1, 1-2, 1-5). Näin jutun alkuvaiheessa täytyy mainita, kuinka joka ukko ansaitsi tänään paikkansa omalla olemuksellaan ja erityisesti tahdon nostaa jalustalle ja yleisöpalstalle singlemaalivahti Simo ”Hopeasompa” Malvelan, joka pelasi molemmissa otteluissa vakuuttavasti poimien kaiken mahdollisen ja välillä jopa mahdottomankin. Kiitos Simo, olet mies paikallasi! Lisäksi toisessa pelissä puolustaja Jouni ”Jonetski” Hiltunen heräsi pelaamaan, sai tyttösyöttöihinsä voimaa ja nousi loistavasti tukemaan hyökkäyksiä.

Itse peleihin. Ensimmäinen torikokous käytiin siis kuopiolaista (voin olla väärässäkin?) SB Nebbistä vastaan. Ottelun alku oli sinimustilta Pogostan taikureilta sekavaa, halutonta ja mautonta vääntöä ja Neppis hallitsikin ottelua vahvoin ottein. Omasta leiristämme paistoi jonkinlainen Studentia-inho ja näin ollen ukkoja ja palloa ei oikein saatu liikkeelle. Pallo tuntui polttavan monen ukon lavassa ja kontrolloidut hyökkäykset olivat lähinnä märkä päiväuni. Oman pään kevyen sekoilun ja pehmeän maalinedusta pelaamisen vuoksi vastustaja siirtyi ajassa 5.43 0-1 johtoon.

Tästä ei kuitenkaan hämäännytty vaan meidän ollessa alivoimalla ajassa 8.27 joutui vastustaja rikkomaan nopsajalka Ruokolaista ja tilanteesta seuranneesta rankkarista TeroÄr siirsi pallon kylmästi reppuun, tilanne tasan 1-1. Tämän jälkeen peliä jatkettiin ailahtelevaisissa merkeissä, vastustajan ollessa koko ajan pari askelta edellä. Maalissa Simbe piti meitä kuitenkin pystyssä ja näin ollen oma reppu soi enää ainoastaan kahdesti erän aikana. Erätauolle siirryttiin hiukan aneemisen esityksen jälkeen tilanteessa 1-3.

Toiseen erään pyrittiin lähtemään aktiivisemmin ja aggressiivisemmin. Palloa yritettiin pitää maltilla ja myös syöttöjen laatu joutui tarkastelun kohteeksi. Hartsa&Pesonen oli vastustajan leirissä merkattu mies ja aina Hartsan saadessa pallon oli vähintään kaksi vastustajaa hänen kimpussaan. Noh, onneksi meillä oli heittää repusta toinen Harri kehiin ja omalla kreikkalaisella laitataklaajan olemuksellaan H2 toi energiaa kentälle. Fysioterapeuttina työskentelevä Harri onkin ollut jo pitemmän aikaa monen mallitoimiston kiikarissa ja aika näyttää kuinka kauan saamme nauttia hänen pallollisesta olemuksestaan ennen kuin ulkomaat kutsuvat. Ja sen verran vastustajat hämääntyivät toisesta Harristamme, että ensimmäinen Harri sai vapautettua ajassa 22.54 Hiltus Tertsin unelmapoikkarilla maalintekoon. Tilanne 2-3 ja mitään ei ollut vielä menetetty.

Maalin jälkeen peli jatkui tasaisissa merkeissä pallon vyöryessä innokkaasti päästä toiseen ja maalivahtien esitellessä parhaita puoliaan. Sinimustien kolmannessa maalissa roolia otti puolestaan toinen Harri liimatessa ensin kolme vastustajaa keskialueella itseensä ja vapauttaen lyhyellä keskustan käyttösyötöllä nopsajalka Ruokolaisen jälleen maalintekoon. Maltillisesti Tero nakutti maalin kulmalta pallon vastustajan veskarin jalan kautta sisään ja tilanne olikin jo 3-3. Hyvä myö!

Kolmas erä ja kaikki muuttui. Ainoastaan 5 sekuntia ehti erä vanheta, kun pallo oli jo omassa repussa ja tilanne oli 3-4. Tällä ns. selkärankamaalilla vastustaja otti meistä pienen yliotteen ja tehokkaalla koko viisikon pelillä sekä hyvillä syötöillä se jauhoi puolustuksemme palasiksi kerta toisensa jälkeen. Niin kuin talven ensilumi leijailee hiljalleen maahan, niin samalla tavalla hiljalleen katosi myös meidän hyvä pelimme. Kivojen kuvioiden päätteeksi vastustajalle pari kihausta lisää ja tilanne olikin jo 3-6 ja ottelu oli taputeltu. Hartsa&Pesosen 4-6 kavennus ei varsinaisesti sytyttänyt joukkuetta hurmiolliseen takaa-ajoon vaan tyydyimme lähinnä näennäiseen leivän jyrsintään. Loppulukemat 4-8 sinetöityivät valotaululle ajassa 43.30 ja SB Neppikselle ansaittu voitto liikkuvalla koko viisikon pelillä sekä hyvällä pelin rytmittämisellä
.
Läpi ottelun Sinimustien otteissa näkyi hienokseltaan roosterin kapeus. Kolmella puolustajalla ei pystytty karvaamaan aktiivisesti viisikkona, koska ukkoja oli säästeltävä. Näin kentälle jäi liikaa tilaa yksittäisten pelaajien yrittäessä kammeta kiekkoa pois vastustajalta. Yritystä oli, mutta koko joukkueen viimeinen tarmo ja tekemisen meininki puuttuivat. Hatunnosto Simolle, maalilla jälleen tärkeitä koppeja. Ruokolaisen Tero oli jo vähän parempi kuin viime turnauksessa, mutta parannettavaa kuitenkin jäi, jos vahvistuksesta tahdotaan puhua.

Pisteille pääsivät: Tero ”Hanski” Ruokolainen 2+0, Hartsa&Pesonen 1+1, Tero Hiltunen 1+0 sekä Mörde ja Harri ”H2” Kakkonen 0+1.

Pieni lepohetki ja kevyttä verryttelyä, jonka jälkeen oli taas laitojen vuoro ryskyä. Toisessa ottelussa vastassa oli kuopiolainen katulätkäjoukkue Vuorelan Veikot, joka vielä viime kaudella pelasi salibandya vaihtelevalla menestyksellä miesten II-divarissa. Tämä seikka pyrittiin kuitenkin ennen peliä jättämään mielestämme pois ja keskityimmekin pitkälti omien otteiden parantamiseen. Ottelu alkoi vauhdikkaana pallorallina päästä päähän ja ainoastaan maalivahdit estivät maalien syntymisen. Molemmat joukkueet pyrkivät pelaamaan aktiivista pallollista peliä eikä peruuttelua nähty.

Vastustaja siirtyi hieman onnekkaastikin ajassa 11.56 1-0 johtoon, mutta tästä ei kuitenkaan lamaannuttu vaan luotettiin omaan ulkonäköön. Hartsa&Pesonen oli edelleen merkattu mies, mutta usein Hartsan liukkaat jalat olivat liikaa Veikkojen puolustajille. Ajassa 13.14 Hartsa käyttikin parasta asettaan viimeistelemällä päivän toisen maalinsa tarkasti oikeaan yläpeltiin. Vastustajan maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuutta torjuntaan. Syöttöpiste maalista kokeneelle ”takalinjan Konsta Pylkkäselle” eli Jouni Hiltuselle ja tilanne oli tasan 1-1. Hyvien tuomareiden ansiosta peli pysyi yllättävän siistinä, tosin muutamat selkätaklaukset jäivät viheltämättä. Ennen erätaukoa Veikot onnistuivat vielä kertaalleen maalinteossa ja näin tauolla siirryttiin 2-1 lukemissa.

Lyhyellä juomatauolla pyrittiin yhteistuumin painottamaan omaa pallollista peliä sekä hyviä jalkoja. Kaksi pistettä oli täysin otettavissa, mutta siihen tarvittaisiin joka ukolta taistelua. Toisessa erässä ote siirtyi ehkä hienokseltaan meille, vaikka ensimmäisen maalin tekivätkin Veikot siirtyen ajassa 19.45 jo 3-1 johtoon. Maalin jälkeen parrasvaloihin astui Jonetski Hiltunen tekemällä ensin 2-3 kavennuksen vahvalla keskialueen nousulla ja oikean takakulman sijoituksella. Syöttärin puhui itselleen Tero Är. Ajassa 26.39 Jounin tykki puhui uudestaan kun Hartsa&Pesosen loistavan keskialueen katkon jälkeen hyökkäykseen lähdettiin rivakasti. Tero Är nosti hyvällä jalalla pallon keskialueen yli ja tarjoili Jounille oikealle siivelle tekopaikan ja kis kis tilanne oli tasan 3-3. Hyvä myö!

Tämän jälkeen oli meidän vuoro siirtyä johtoon, kun jouluna tietotekniikkavelhoksi valmistuva rantakylän luolamies Tero Hiltunen napautti pallon vastustamattomasti ilmasta reppuun, ah niin kaunista! Syöttöpisteen maaliin sai tsekkitukan itselleen kasvattanut Jonas Brothers ilomantsin Kuuksenvaarasta ja tilanne oli 3-4. Vaikka Veikkojen pojilla olikin kiire pikkujouluihin, he eivät silti luovuttaneet vaan sahasivat pelin tasoihin ajassa 41.00. Kellossa oli kuitenkin vielä aikaa ja vastustajan jalat olivat loppu, joten päätimme käyttää tilanteen hyödyksi.

Viimeisen viiden minuutin aikana joukkueen otteissa alkoikin näkyä lähes koko päivän ajan kadoksissa ollutta aggressiivisuutta ja tekemisen meininkiä. Tätä peliä ei haluttu hävitä ja 2 pistettä tulisivat todella tarpeeseen. Roolia ja ratkaisijan viittaa harteilleen viimeisellä vitosella yrittivät itselleen kammeta erityisesti herrat Ruokolainen ja Hartsa&Pesonen. Ajassa 44.05 pallo löysikin sitten tiensä Veikkojen maaliin, kun TeroÄr hassutti ensin oikeassa laidassa pari vastustajan pelaajaa kioskille hakemaan kebabranskalaisia ja löysi sitten takakulmalta Jonas Brothersin ja hän napautti pallon vastustamattomasti yläkulmaan. Kiitos ja kumarrus ja tilanne oli 4-5.

Maalin jälkeistä vaihtoa ei voi ikinä korostaa liikaa, eikä varsinkaan silloin kun vastustaja pelaa ilman maalivahtia. Ainoastaan 13 sekuntia ehti aikaa kulua, kun Hartsa&Pesonen katkaisi ensin keskialueella vastustajan syötön ja TeroÄr napautti sitten pallon tyhjään häkkiin. Tilanne oli turvallinen 4-6 eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. Ottelun lopussa ilmiömäinen Hartsa&Pesonen kaunisteli lukemia vielä kahdesti, joista varsinkin toinen osuma oli mahtava yksilösuoritus. Ensin Harri vei kaksi puolustajaa täydellisesti kioskille ja lopuksi sijoitti pallon vaivattoman näköisesti oikeaan yläkulmaan. Loppulukemat olivat 4-8 meille ja ihan oikeutetusti.

Pisteitä itselleen saivat: Tero Ruokolainen 1+4, Hartsa&Pesonen 3+1, Jonetski Hiltunen 2+1, Jonas Brothers 1+1, Tertsi Hiltunen 1+0 ja Captain Mörde 0+1.

Toinen peli tai ainakin sen viimeinen erä oli jo enempi tuttua Pogostaa. Palloa uskallettiin pelata maissa ja erityisesti kolmikko Sissonen-Kakkonen-Hiltunen säväytti muutamille hyvillä hyökkäyksillä. Ei III-divarissa tarvita velhoja tai ihmetekoja, että pelejä voidaan voittaa. Täytyy vaan yrittää pelata yhtenäisesti ja aktiivisesti viisikkona 45 minuuttia ja tuijottaa kelloa vasta sen jälkeen. Aktiivinen pelaajien liike, yhdistettynä vahvaan pallolliseen pelaamiseen ovat voiton avaintekijöitä.

Lauantaina kaikki 9+1 ukkoa olivat voiton avaimina ja tästä onkin hyvä jatkaa kohti seuraavia kulmavääntöjä, jotka pelataan Outokummussa lauantaina 17.12.2011. Silloin Sinimustien riesana jaloissa pyörivät ensin Nilsiäläinen intiaanilauma Apaches klo 15 ja klo 18 joensuulainen soturilauma Spartak. Katsotaan millainen koostumus silloin saadaan jalkeille ja miten meidän käy.

-Runopoeka-

Pyhäinpäivän lauantai 5. marraskuuta ja mikä olisikaan parempi tapa viettää sitä kuin pelata Savo-Karjalan alueen miesten III-divarin kolmatta sarjaturnausta Joensuun Raatekankaalla Intersport -Centerillä. FC Pogostan rehvakkaalla, tiistain harjoitusottelusta hiukan lamaantuneella, miehistöllä oli edessään kaksi tärkeää kiekonriistoa. Ensin vastaan laukkasi pirteä ja alati vaarallinen LeBa-96:n II-joukkue ja tuntia myöhemmin vastassa oli puhtaalla pelillä sarjaa dominoiva Vehmersalmen Vesa. Kovan taistelun jälkeen sarjapisteitä tarttui sinimustien pelireppuun 1 kpl, kun LeBa:n kanssa päädyttiin lopulta tasatulokseen 2-2. Toisessa ottelussa VehVe vei varsin värikkäiden vaiheiden vuoksi sarjapisteet mukanaan lukemin 2-4. Seuraavissa katkelmissa on pientä analyysiä päivän koitoksista.

Tiistain murheellisesta ja aneemisesta harjoituspelistä oli toivuttu ja pelihallille saapui yhden maissa mukavan näköinen joukko pirteitä ja motivoituneita ukkoja. Ainoastaan Herra Reinikainen ja tunteiden tulkki J. Hiltunen olivat poissa erinäisiin syihin vedoten. Jalkeilla oli kenttämestareita peräti 13 ja ilmiömäisiä maalivahtejakin 2 kappaletta, joista tosin toinen kärsi lievästä turvotuksesta ranteen seudulla ja sai näin ollen joukkueen isähahmolta OKKV:n. Hetken aikaa pelien vauhtia ja tunnelmaa katsomossa aistittuamme suuntasimme pukukopin hämärään käymään läpi päivän roosteria. Isä Tapion pelikirjasta löytyivät sivulta 434 kokoonpanot päivän peleihin, jotka olivat seuraavanlaiset.

1.Ketju: Pesonen-Parviainen-Hämäläinen, pakkeinaan Luukkainen ja Ikonen
2.Ketju: Ruokolainen-Kakkonen-Hiltunen, pakkeinaan Eronen ja K. Lehto.
Vaihdosta vauhtia: Jonas Sissonen, E. Kyykallio sekä A. Lintu (OKKV).
Taistelukäskyn antoi: Johtaja Tapio

Lyhyen palaverin, motivointipuheen ja irvistelyn jälkeen siirryttiin kevyelle ulkolämpimälle, jonka jokainen suoritti omia maneerejaan noudattaen. Liikaa ei voinut korostaa lämmön ja valmistautumisen merkitystä vikkelästi liikkuvaa LeBa-ryhmää vastaan. Kello löi jo viisi, eikun kolme, lapset herätkää! Pallo keskeen ja peli käyntiin.

Jo alkuminuuteista lähtien oli selvää, että tänään ei ollut jaossa helppoja pisteitä. LeBa oli terävä ja liikkuva porukka, joka pyrki nopeilla pallonsiirroilla puhkomaan Pogostan puolustusta. Onneksi tänään sinimustat olivat hereillä alusta asti ja jokaisen silmistä oli nähtävissä halu pelata. Tuumaakaan ei annettu periksi ja jokaiseen tilanteeseen mentiin täysillä, vauhtia siis riitti. Peli eteni varsin tasaisissa merkeissä nopeilla hyökkäyksillä päästä päähän. Maaleilla ei mässäilty ja Pogostan syömähammas Hartsa&Pesonen oli merkattu varsin vahvasti. Vahvasta vartioinnista vaikuttuneena Pesonen kelasikin erän loppupuolella vastustajan puolustajan ja tähän asti parhaan maalintekijän Niko Hirvosen laitojen yli ja joutui piinaajan penkille 2 minuutiksi. Vahvan alivoiman turvin tilanne saatiin kuitenkin pelastettua, eikä vastustaja päässyt hyödyntämään ylivoimaansa. Vauhdikkaiden vaiheiden ja maalivahtien muutamien torjuntojen jälkeen erä päättyi lopulta 0-0-lukemissa.

Toiseen erään lähdettäessä teemana oli edelleen reippaaseen liikkeeseen perustuva oma peli, joskin hieman terävämmin täytyi maalille yrittää. Vetoja ei vastustajan maalivahdille saatu ensimmäisessä erässä tarpeeksi. Pallokontrolli oli läpi ottelun tasaisesti molemmilla ja näin ollen peli säilyi vauhdikkaana ja viihdyttävänä. Jorma Uotista lainaten voisi jopa sanoa pelin olleen ”Varsin virkeää vedätystä”. Toisen erän vanhetessa palloa saatiin toimitettua yhä enempi vastustajan maalille ja Pesos Hartsan tarjoilusta olisivat muutamat nimeltä mainitsemattomat sankarit (Peki, Möre ja H2) voineet siirtää joukkueen johtoon, mutta eipä kelevannut. Noh, onneksi kovasta laukauksestaan tunnettu Tero ”Vihreä menninkäinen” oli saatu houkuteltua nallekarkkien avulla Tampereelta asti mukaan rientoihin ja hänen täytyi toimittaa pallo ensimmäisenä vastustajan reppuun. Tilannetta edelsi puolustaja alberto Tomba Ikosen yltiöpäinen, mutta hallittu jalkakisu puolessa kentässä sekä tiukka laukaus maalille, jonka reboundin Tertsi sijoitti tuurilla vasempaan takakulmaan. Kahden erän jälkeen valotaululla neonvalojen loisteessa pyörivät lukemat 0-1.

Kolmas erä toden sanoo! Peliä lähdettiin jatkamaan ensimmäiseltä erätauolta tutuilla prinsiipeillä. Peli jatkui edelleen vauhdikkaana ja tasaisena, kummankin joukkueen rakennellessa hyviä maalipaikkoja. Ainoastaan loistavasti pelanneet maalivahdit estivät lisämaalien synnyn. Noh, pienen hyökkäyspään kulmavaparin kommunikointivirheen seurauksena vastustaja pääsi vastahyökkäykseen ja oman pään löysähkö pelaaminen kostautui. Hyvästä poikittaissyötöstä lähteneelle laukaukselle ei hennatatuointien maahantuoja, maalivahti Simo K. Malvela mahtanut mitään ja pallo painui verkon perille. Tilanne oli tasan 1-1. Tämän jälkeen peli eteni aavistuksen varovaisissa merkeissä, kummankin joukkueen vältellessä virheitä. Ajassa 41.02 tuli sitten se kuuluisa pääkoppamaali, kun puolustaja Jobi ”ensin mulle, sitten simolle” Eronen ohjasi ulkokierteisen pomppupallon vahingossa omaan maaliin. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan uskottiin omaan tekemiseen ja positiiviseen laidalla seisojaan. LeBan ilo oli väliaikainen (kaikkihan on), kun vihreä menninkäinen vapautti Kakkosen ”Police” Hartsan keskisektorista maalintekoon. Tilannetta edelsi Luukkaisen Jarin mallikas oman pään avaus. Tilanne taas tasan, nyt numeroin 2-2. Loppuun varsinaista eläimellistä raivoa ei kumpikaan joukkue saanut aikaan ja näin pisteitä jaettiin molempien reppuihin.

Pisteitä itselleen saivat: Harri Kakkonen ja Tero Ruokolainen 1+1 sekä Simolle maalissa 25,3 torjuntaa sekä 4 litraa hikeä, verta ja kyyneleitä.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Huomion arvoista oli joukkueen mahtava yleisilme. Jokainen pelaaja taisteli kentällä 100 lasissa joukkueen puolesta ja jalustalle ei voida eikä ole edes tarvetta nostaa ketään yksittäistä pelaajaa. Joukkueena pelattiin ja joukkueena piste metsästettiin. Tästä oli hyvä jatkaa kohti toista vääntöä.

FC Pogosta – VehVe 2-4 (2-1, 0-1, 0-2). Toisessa pelissä vastaan asettui sarjaa toistaiseksi puhtaalla pelillä johtava Vehmersalmen Vesa, joka tiedettiin kovaksi ja erittäin liikkuvaksi porukaksi. Vastustajan kolmen ketjun rullaus, yhdistettynä hyvään syöttöpeliin on ollut toimiva konsepti III-sarjassa. Valmentaja Tapion pelikirjan sivulta 666 löytyi hiukan muutetut kokoonpanot kun ilmeni, ettei Jobi ”jäitä hattuun” Eronen kyennyt pelaamaan. Hiltus Tertsi siirtyi alas pakin paikalle, Jonas Brothers Sissonen otettiin H2:sen johtaman ketjun vasempaan laitaan ja nopsajalka Ruokolainen siirrettiin oikealle. Näillä mentiin ja ilman sen suurempia kuvien kumartelua pallo laitettiin keskeen ja peli vihellettiin kahden raitapaidan toimesta käyntiin.

Heti alusta asti oli nähtävissä pelin vauhti, mutta myös tuomareiden hyvä vihellyslinja. Kovaa sai pelata, kunhan pelasi rehdisti. Peli eteni alusta asti varsin tasaisissa merkeissä ja peliä edeltäneellä ketjumuutoksella kakkosvitjan peliin tuli enempi sisältöä ja parilla lyhyellä syötöllä peli aukesi keskustan kautta varsin näppärästi. Ykkösketjun pelissä oli puolestaan havaittavissa Hartsa&Pesosen hartiavoimin tehty työmäärä sekä ala- että yläkerrassa. Hienoa Haba! Noin seitsemän minuutin kohdalla nähtiin pelin avausmaali, kun Kakkosen Hartsan ohjatessa mallikkaasti karvausta päästiin hienoon pallon riistoon ja sen seurauksena Tero ”VM” pääsi nokikkain vastustajan maalivahdin kanssa eikä erehtynyt. Tilanne 1-0 meille. Reilu kaksi minuuttia edellisestä ja verkko soi VehVen päädyssä jälleen, kun valtavasti raatanut Hartsa&Pesonen malttoi pyöriä, hyöriä sekä vielä vähän kantata ja lopulta napautti pallon ranteella vasempaan taka-alakulmaan. Loistavaa HP! Syötön maalin tarjosi Pekka ”piti olla häissä” Hämäläinen. Tilanne oli jo 2-0 meille, tosin mihinkään tuudittautumiseen ei ollut varaa. Ja ainahan voi miettiä, että pelasiko VehVe huonosti alussa, mutta toisaalta sinimustat pelasivat todella vahvasti ja ennakkoluulottomasti. Palloa ja jalkoja liikutettiin kiitettävästi ja tulos näkyi neonvaloissa. Pikkuhiljaa toki myös vastustaja sai otetta pelistä ja hyvillä syötöillä pallo löysi tiensä meidänkin päätyyn. Lopulta ajassa 11.46 VehVe sai hyvällä yläkulmavedolla aikaan 2-1 kavennuksen. Näistä lukemista siirryttiin ensimmäiselle erätauolle.

Toisessa erässä reipas ja rehti meno jatkui, vastustajan saadessa ehkä pientä otetta pelistä. Sinimustat kuitenkin taistelivat urhoollisesti ja varsinkin kakkosketjun pojat saivat siirreltyä palloa ylös lyhyillä syötöillä, ainoastaan viimeistely ontui hiukan. Ajassa 18.25 vastustaja tuli oman pään härdellin myötä tasoihin. 2-2 lukemissa siirryttiin toiselle erätauolle, jolla Tapio ”ääni&asenne” Ikonen korosti sitä ettei luovuteta, vaan taistellaan.

Kolmas erä tarjosi jälleen 15 minuutin verran vauhtia ja hyviä tilanteita. Maalilla Simbe teki tukun what a saveja ja piti lukemat tasaisina. Näyttipä torjuvan muutaman pallon jopa kantapohjallaankin, älytöntä Simo! Lopulta vastustajan kolmen ketjun tasainen rullaus, hyvä liike sekä meidän hienoinen tehottomuus johtivat siihen, että vastustaja nakutti kolmannessa erässä pari maalia ja kuittasi näin ollen voiton sekä 2 sarjapistettä lukemin 2-4. Lopussa yritettiin vielä kavennusta ilman Simoa, mutta punainen lanka oli jäänyt mummon neulomiin villasukkiin ja näin ollen juuri mitään ei saatu aikaan. Parempi voitti, mutta saappaat jalassa kaaduttiin.

Pisteitä itselleen saivat: Harri Pesonen ja Tero Ruokolainen 1+0 sekä Pekka Hämäläinen 0+1.

Mitä jäi mustelmien ja kipeiden lihasten lisäksi käteen?! Mielestäni reppuun jäi yhden sarjapisteen lisäksi kaksi positiivista peliä, älyttömästi hyvää tekemistä sekä loistava asenne koko joukkueelta. Kukaan ei syytellyt kaveria ja antoi kentällä kaikkensa. Hyökkääjät hyökkäsivät, mutta auttoivat myös puolustajia. Puolustajat tekivät vahvaa työtä omassa päässä, mutta tukivat tarvittaessa hyökkäyksiä hyvin. Maalissa Simo oli ehdottomasti mies paikallaan. Ruokolaisen Tero pelasi tänään kauden ensimmäiset sarjapelit ja se näkyi hiukan otteissa, mutta korjaantunee varmasti jatkossa. Kokonaisuutena päivä oli onnistunut ja tästä on hyvä jatkaa laitakahinoita.

Seuraavan kerran sinimustat ovat mukana eläimellisessä menossa kolmen viikon päästä Kuopion luistinradalla Studentialla. Pelipäivä on lauantai 26.11.2011 ja silloin vastaan asettuvat klo 16 SB Neppis ja klo 18 Vuorelan Veikot. Tulossa on siis taas kovia ja vauhdikkaita pelejä, joista ei hikeä puutu.  

KOLIN VAARAT VAPAUTTAA

Kaikki alkoi viime vuoden lokakuusta, jolloin viimeksi kapusin hikipäässä ja jalat hapoilla ylös Kolin vaaroja. Tuolloin Vaarojen Maratonin maaliviivan ylitettyäni ja Hotelli Kolin terassin penkillä räkää poskilta pyyhkiessäni tunsin jälleen ylittäneeni itseni. Olin jälleen oppinut jotain uutta kropastani ja siitä kuinka sen saa mahdollisimman hyvin hapoille. Suuhun jäi muiden epämiellyttävien makujen lisäksi kuitenkin pieni tunne siitä, että oisko vielä mahkuja parempaan?! Noh, talven päätin pyhittää IV-divarisählylle, hiihdolle ja 1-3 viikottaiselle juoksulenkille, ai niin ja totta kai myös tyttöystävälle. Pitkät lenkit livauttelin talven ajan pääasiassa hiihtäen. Toukokuun alussa sitten tein viimein päätöksen Kolille lähtemisestä ja Joensuun puolimaratonilla testasin lähtötasoni, johon mennessä en ollut juossut paljoakaan (loppuaika 1.27.47). Tämän jälkeen revin komeron nurkasta tyhjän paperin palan, johon rustailin treeniohjelman tapaista. Viime vuodesta ”vähän” oppineena siirryin nyt juoksemaan tasaiselta asfaltilta ja hiekkateiltä pääasiassa metsäpoluille ja mäkiseen maastoon. Pientä viilausta tein myös treenien rytmittämiseen ja oheisharjoitteluun.

Kesä ja kärpäset, terassi ja kylmä olut – selvästi hyvä päivä! Tavoitteellinen harjoittelu ja suunnitelmallisuus eivät antaneet minulle mahdollisuutta kasvattaa makkaramahaa tai oluttynnyriä leuan alle. Työkaverien suunnatessa perjantain kunniaksi terassille, minä suuntasin väsyneet tossuni ja virttyneet collegehousuni lenkkipolulle ja kuntosalille (mikä ei kyllä näy millään muotoa näissä riisitikuissa). Ja kun kavereiden viikon huippuhetkenä olivat kahdet makkaraperunat maidon kanssa torin grillillä, niin minulle se oli 2-3 tunnin pitkä juoksulenkki työviikon päätteeksi. Itsekuriako?! No pyh, olin vaan pelkuri.

”Juokset sitä kiinni, silmät kiinni. Näetkö mitä etsit, minusta et löydä mitään…”

Kesä meni kuitenkin vauhdilla ja pian koitti lauantai 8.10.2011, totuuden hetki! Nyt nähtäisiin kuukausien treenien tulos. Sää oli melko hyvä (pilvinen ja lämpötila +7 astetta), tosin edellisvuotta selkeästi kosteampi. Päätin lähteä matkaan Camelbackin juoksurepun (sisältönä merisuolalla terästettyä Dexal-urkkajuomaa), Dexalin glukoosipastillien, suolapähkinöiden ja rusinoiden kera. Jo valmiiksi ruttuisiin jalkoihini tungin INOV:n X-talonit, jotka osoittautuivat loistavaksi valinnaksi. Päälleni puin Nonamen lyhythihaisen kisapaidan, sekä Asicsen pitkähihaisen juoksupaidan. Päähäni survaisin RAMK:sta tervetulolahjaksi saamani HAD-huivin ja virttyneet collegehousut vaihdoin Craftin trikoisiin. Tänä vuonna 43 km:n sarjan startti oli porrastettu 3 ryhmään, joista ensimmäisessä lähtivät alle 5 tunnin loppuaikaa tavoittelevat sankarit. Istutin itseni mukaan tähän remmiin, jossa oli mukana muun muassa kourallinen Kalevan Rastin huippusuunnistajia ja muita rautaisia pihkaniskoja. Terävimpinä näistä mainittakoon sellaiset kuin Simo-Pekka Fincke, Simo Martomaa, Miika Hernelahti, Kalle Rantala ja Pellon Ponsin Taneli Pantzar. Näiden herrojen kyytiin ei ollut minun kaltaisellani sählykuntoilijalla kuitenkaan asiaa, vaan säntäsin matkaan omalla vauhdillani joulupukin ammuttua lähtölaukauksen kello 10.

”Juokse poika juokse. Juokse nopeempaa ja mä luotan et on joku joka ohjaa. Juokse poika juokse. Juokse kovempaa joku joka nostaa ku kosketan pohjaa.”
Lähdön jälkeen ensimmäinen kymppi tuntui jotenkin vaikealta ja vauhti oli hyvää tasoa kuntoni huomioon ottaen (n. 5min/km). Pikkuhiljaa paikkojen lämmettyä juoksu alkoi kuitenkin tuntua tutun kivalta ja helpolta. Hiekkatiestä ja parista polkupätkästä koostunutta alkumatkaa taitoin parin tuntemattoman sotilaan kanssa. Vaihtelimme säännöllisesti vetovuoroa ja matka eteni joutuisasti. Kiviniemen vesistön ylitykseen tultaessa (matkaa takana noin 17 km) saimme niskaan raikastavan sadekuuron, joka teki jo ennestään kosteasta reitistä liukasta muta- ja savivelliä. Kengät olivat tästä ja soutuveneillä suoritetusta vesistön ylityksestä johtuen märkänä jo vajaan 20 kilsan reippailun jälkeen, mutta se ei menoa hidastanut. Kiviniemen matkailutilan ja järjestäjän vesipisteen jälkeen jatkoin matkaa yksin lähes Ryläykselle saakka (n.26km kohdalle), jossa kohtasin muutamat uupuneet kanssamatkustajat. Painelin näistä hyvävoimaisena ohi ja aloin varautua muistini pohjalta Ryläyksen nousuihin. Tossu kulki reippaasti ja vaivattomasti.

”Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi ”

Ryläys ei anna armoa! Juostuna oli tässä vaiheessa siis noin 26 km ja edessä pari mahtavaa ja jyrkkää nousua sekä sen jälkeen muutama kilometri alamäkeä vaativassa ja teknisessä maastossa. Rupesin hiukan tiputtamaan vauhtia jyrkkyyden kasvaessa ja näillä kohdin vasen pohkeeni antoi ensimmäisiä merkkejä krampeista. Kaikki oli kuitenkin vielä hyvin ja jatkoin kivikossa pomppimista. Kaiken kaikkiaan selvisin Ryläyksestä melko kivuttomasti ja tämän jälkeen helpotus oli suuri – edessä oli enää kaksi tiukkaa nousua ennen maalia, ai niin ja toki vielä matkaa noin 12 km. Matka jatkui huikeista maisemista ja juoksemisesta nauttien. Aivan parasta!

”Ota kiri, ota kiri, loppukiri
harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri
näin huutaa jalkani turvonneet,
asfaltissa kahlanneet
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?”

Toiselle vesipisteelle tultaessa matkaa oli takana jo 32-33 km ja olo vaikutti vieläkin olosuhteet huomioon ottaen todella hyvältä. Mietiskelin, että tässähän ei ole enää kuin kymppi jäljellä ja aikaa oli tuossa vaiheessa kulunut noin 3t 19min eli olin hyvässä vauhdissa ajatellen tavoitettani. Noh, jokainen maratonin juossut tietää, että maraton alkaa vasta kolmesta kympistä. Edessä oli ennakolta mietittynä helppoa tieosuutta ja pari tiukkaa nousua. Toisin kuitenkin kävi ja yksin juostessa vauhti tippui väkisin ja enää oli kyse tahdonvoimasta ja pääkopasta. Ukko-Kolin laskettelurinteelle noustessa molemmat pohkeet kramppasivat ja mäki piti rymytä ylös kävelyn ja juoksun sekoitusta muistuttavaa nilkutustekniikkaa hyväksikäyttäen. Tämän jälkeen lasketeltiin vielä kertaalleen Pielisen rantaan ihailemaan kaunista maisemaa ja komeaa rantaviivaa. On siinä venäläisillä lomakiinteistöjen omistajilla kivoja mökkejä ja huvijahteja. Hiphei! Matkaa maaliin oli enää kaksi vaivaista (sanan täydessä merkityksessä) kilometriä, jotka tarjosivat korkeuseroa vähän reilu 200 metriä.  Voin kertoa, että kyllä muuten piti kävellä jyrkimmät pätkät, kun juoksusta ei ollut puhettakaan. 200 metriä oli matkaa maaliin, kun edessä oli viimeinen jyrkkä nousu, jonka yläpäässä katsojien sankka joukko kannusti riehakkaasti. Siellä odotti myös isosiskoista, niiden muksuista ja tyttökaverista koostunut oma kannustusjoukkoni ja tästä riemastuneena päätin lähteä reippaaseen loppukiriin. Riks, raks ja poks! Kramppi siellä, kramppi täällä ja eikun takaisin kävelyksi! Jyrkimmän osuuden ohitettua pystyin vielä repimään rivakan 100 metrin loppukirijuoksun yli maaliviivan. Kello pysähtyi aikaan 4.28.30 ja olin antanut kaikkeni! Sen parempaan en nykykunnollani pystynyt. Hetken aikaa penkillä istuttuani ja palauteltuani pääsin nauttimaan urheilun tuomasta endorfiinihumalasta. Mahtavaa!

Saunan ja maittavan ruuan jälkeen fiilis oli loistava! Olin voittanut itseni, alittanut edellisvuoden aikani sekä tavoitteeni (4t30min). Tulosluettelossa olin sijalla 15, kun osallistujia M43-sarjassa oli yhteensä 191. Kolin vaarat eivät anna armoa, mutta ne vapauttavat. Juoksun jälkeen on tyhjä ja hyvin epätodellinen olo, urheilua parhaimmillaan. Suosittelenkin Vaarojen Maratonia jokaiselle joka kaipaa äärimmäisiä fyysisiä haasteita ja vaihtelua asfaltilla juoksemiseen. Helppoa se ei ole, mutta se palkitsee!

Mitäs nyt? Juokseminen on siinä mielessä hassu laji, että se koukuttaa varsin tehokkaasti. Se on kuin huume, positiivinen sellainen. Talven keskityn salibandyyn ja toivon mahtuvani mukaan FC Pogostan väkevän salibandymiehistön kokoonpanoon ensi turnauksesta lähtien. Ensi kesänä minua odottavat uudet juoksuhaasteet ja ehkä myös Koli vaaroineen.

Vaarojen Maratonin tulokset:
www.championchip.fi/tulospalvelu/3bcae8ef-0eac-4ea4-967e-11a16b6463ab/Miehet+Maraton

-TeroR-

Lokakuinen iltapäivä, viileä tuuli järveltä ja jossain haukkui koira. Aina jossain haukkuu koira. Siinä olivat lähtökohdat iltapäivän peleihin. Itä-Suomen henkiseen pääkaupunkiin oli kerääntynyt sekava joukko reikäpallon perässä kirmaavia hevosia. Ja heti alkuun kerrottakoon, että Pogosta hävisi molemmat pelinsä. Kasaan oli saatu tasan kaksi ketjua, mikä on jo saavutus sekin. Poisjääntejä oli muutamia ja kopissa spekuloitiin ikipogostalaisen, Tapio Ikosen, jäämistä pois matkasta. Huhutaan, että Tapiolla oli vuoden tärkein tapaaminen. Salaperäisyydestä johtuen toivotaan, että jälkiseuraamukset ovat lääkkeillä hoidettavissa. Manageriksi ensimmäiseen peliin saatiin ilomantsilaislähtöinen Krister Petterson. Ja sitten peleihin.

OuPa vs. Fc Pogosta
Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui sarjan ehdotonta kärkeä oleva joukkue Outokummusta. Jo heti pelin alkuun Pogosta joutui kärsimään rangaistuksen jouduttuaan pelaamaan Kyykallion Esan kanssa. Tästä selvittiin ja Esa oli loppujen lopuksi joukkueen ykkösmiehiä, mikä kertonee paljon muusta joukkueesta. Mutta kuten jo edellisen turnauksen jälkeen lupailtiin, ei kentällä nähty Kakkosen Harria. Maaliin vedettiin Malvela. Ensimmäistä maalia sai odotella rapiat seitsemän minuuttia ja sen teki – kaikkien yllätykseksi – Oupa. No ei se yllätys ollut. 2-0 tuli taululle hienon kuvion jälkeen ajassa 19.06. Tilanteessa 3-0 tilanne alkoi näyttää jo siltä, mitä alussa pelättiin. Kun ajassa 30.03 Pogostan Joona Eronen tajusi vihdoin ottaa jäähyn, sai Pogosta pelin juonesta hetkeksi kiinni. Alivoimalla Harri Pesonen kavensi 3-1:een. Syöttöpisteen Jonetski Hiltuselle puhui Joona, joka löysi oman roolinsa joukkueesta. Joonan puhetaidot tunnetaan myös Karelian naistentansseissa. Oupa ei pitkään Pogostan pyristelyjä katsellut, vaan takoi taululle 4-1. Seuraavan maalin teki Pogosta. Tekijänä kunnostautui tekijämies Jari Luukkanen ja syötön antoi Pesonen. Lopputuloksen 5-2 ampui Oupan kapteeni suhteellisen hienolla laukauksella.

Oupa oli pelissä aktiivisempi joukkue, jolla oli materiaalia lähes tuplasti Pogostaan verrattuna. Pogostasta voidaan esiin nostaa maalivahti Malvela, joka pelasti Pogostan rumilta lukemilta. Molemmat joukkueet kärsivät Kuopion Studentian erittäin liukkaasta lattiasta. Itse lattian kanssa tuttavuutta useasti tehneenä pystyin maistamaan suussani perunajauhon, jota lattialle oli jäänyt eläkeläismummujen perjantain tanssitunnilta. Kunnollinen alusta olisi palvellut molempia joukkueita, mutta kuten jokainen tietää, ei Kuopiossa ole parempaa tarjolla.

Pisteet: 1+1 Harri Pesonen, 1+0 Jari Luukkanen, 0+1 Jouni Hiltunen, 2 min Joona Eronen ja Jari Lehto
.
Fc Pogosta – KMP
Toinen peli ja häkkiin lensi Lintu. 21 sekuntia ja ensimmäisen maalin teki Pogostan Pekka Hämäläinen. 2-0 Pogostalle tuli aikaan 3.57 Kyykallion Esan lavasta. Syöttäjänä molempiin maaleihin oli Pesonen. Seuraavat kolme maalia tuli vastustajalle. Muistaakseni tästä seurasi se, että häkin ovi avattiin ja Lintu päästettiin pois. Niin kuin Aleksi itse sanoi, sattui vähän huono päivä. Asiaa ei enempää muisteltu ja maaliin laitettiin Möhkön ikisinkku, Simo Malvela. Simosta huolimatta seuraava maali meni vastustajalle ja tilanne 2-4. Vastustaja rikkoi ehkä hivenen Pogostaa enemmän ja KMP:lle tuomittiin kohta jäähy. Ylivoimalla Pesonen kavensi 3-4:ään. Pelin tempo pysyi hiljaisena, paitsi vastustajan numeron 10:n, jonka päivän ties kuinka mones selkään taklaus toi viimein jäähyn. Pogostan toisen ylivoiman loppupuolella Tero Hiltunen laukoi tilanteeksi 4-4. Seuraava maali meni taas Pogostan Pesosen nimiin ja tilanne 5-4. Lisämaaleja odoteltiin pelin loppupuolelle ja ne harmittavasti tulivat KMP:lle. Ensin tasoitus 5-5:een ja sitten voittomaali 5-6:een.

Peli olisi ollut voitettavissa ja olisi voinut päättyä kumminpäin tahansa. Huonouttamme hävittiin, pakko tunnustaa. Huono oli myöskin pogostalaisten poikamiehien kehittämä pukukoppipeli, jossa.. ketä se kiinnostaa. On jatkon kannalta harmi, että Kuopiossa on vielä kolme turnausta. Olisi lajin kannalta hyvä, että pelejä pelattaisiin peliin tarkoitetulla, pitävällä alustalla.

Pisteet: 2+2 Harri Pesonen, 1+3 Pekka Hämäläinen, 1+0 Tero Hiltunen, 1+0 Esa Kyykallio.

Uusi kausi, vanhat kujeet

Sarja pyörähti käyntiin 24.9.2011 ja areenana toimi Ilomantsin liikuntahalli, jossa mm. Janne Tähkä on esitellyt kuuluisaa ilmaveiviään jo kauan ennen kuin kukaan oli kuullut Mikael Granlundista.  Turnauspäivänä kentällä ei nähty Janne Tähkää, eikä edes maissintähkää, vaan kymmenkunta salibandyjoukkuetta. Paikalle oli vaivaantunut eräskin joukkue, jolle itse Nostradamus oli povannut joissakin ennustuksissaan sarjan kehnointa pelaajamateriaalia. Ikävä tietysti, että ennustus sattui tälle kaudelle juuri Pogostan kohdalle, koska olisi ollut kiva saada joukkueeseen vähän parempia pelimiehiä. Ei se ennustus varmaan hirveästi pieleen mennyt, mutta tässä vaiheessa kerrottakoon, että noin puolelta joukkueesta löytyy 1-2. divarikokemusta useiden vuosien ajalta. Tosin niistä ajoista on jo monia vuosia, joten ei puututa siihen asiaan. Mennään päivän pelien pariin.

FC Pogosta  vs.  Spartak, Moskova
Ensimmäisenä koteloon isäntäjoukkuetta vastaan asteli Breznevin johdolla viimekauden nousijajoukkue Spartak, joka kärsi kovan luokan menetyksiä menetettyään ykkösketjunsa Glasnostin aikaisissa uudistuksissa, vai olivatko ne puhdistuksia. No joka tapauksessa menetyksiä oli. Toivotaan, että joukkueella on vastavuoroisesti ollut menestystä saantipuolella, koska kevyempänä on aina kivempi pelata. Niin, ja joukkueeseen on liittynyt Pekka Pirhonen, joka toivottavasti vastaa joukkueen valmentamisesta.

Pogosta aloitti pelin kahdella, pelaajamateriaaliltaan jokseenkin kehnolla, kentällisellä. Häkkiin meni Lintu. Pelin aluksi tunnustelimme toisiamme, mikä johti siihen, että maaleja ei ehditty tekemään. Pogostan 3. divarihistorian ensimmäinen maali näki päivänvalon toisen erän alussa. Maalin tekijä oli Pogostan numero 14, joka saattaa joutua vastuuseen tästäkin kirjoituksesta. No väliäkö sillä, enemmän lämmittää se 500 euron bonus, jonka joukkueenjohto lupasi ensimmäiselle maalintekijälle.  Rahoja tosin ei ole näkynyt, kumma juttu. Ehkä syynä on se, että joukkue lahjoitti kauden alussa 25 prosenttia budjetistaan Kreikan taloutta korjaamaan. En kyllä ymmärrä, mitä Kreikassa saa 15 eurolla, mutta ajatus auttamisesta on tärkein.
Maalitehtailu kuitenkin jatkui Tomi Ikosen tekemällä yksilösuorituksella, jossa Tomi juoksi ja laukoi, juoksi ja laukoi, juoksi ja laukoi, kunnes osui palloon. Ajassa 26.12 Spartak sai ensimmäisen kerran tungettua pallon Linnun häkkiin ja tilanne oli Pogostalle 2-1. Enempää maaleja ei toisessa erässä nähty. Kolmannen erän puolivälin tienoilla Pogostan Jonas Sissonen ja Tero Hiltunen tekivät maalit mieheen. Tilanteessa 4-1 alkoi tilanne näyttää jo turvalliselta, vähän liiankin turvalliselta. Sitten tuli se, jota jokainen osasi odottaa. Ei Joulupukki, vaan musta, vähän yli minuutin kestänyt hetki, jolloin vastustaja teki kolme maalia tullen näin tasoihin. Viimeisen maalin teki Spartakin ehkä paras pelaaja, Pertti Nurminen. Maaleja edelsi löysä peli, jolla ei tunnetusti saa mitään aikaiseksi. Tästä otettiin opiksi ja tasoissa jatkettiin vajaa minuutti, kunnes Harri Pesonen niittasi - Harrille niin epätyypilliseen tapaan - taululle 5-4, mikä riitti voittoon.

Voitto oli Pogostan 3. divarihistorian ensimmäinen. Pelitempo oli nopea ja kovaa sai pelata. Mailaan sai lyödä lähes surutta, mistä kärsi Pogostan kaltainen yhden miehen taitojoukkue eli Harri Pesonen. Kovasta vauhdista huolimatta peli säilyi suhteellisen siistinä. Spartak oli tosin tilannut pari taklausta VR:ltä. Perille ne toki tulivat, mutta vähän myöhässä. No näitä sattuu. Vastustaja ei saanut pelissä yhtään jäähyä, mikä vähän herätti ihmetystä fanikatsomossa. Pogosta kärsi kaksi ansaittua jäähyä, joista kummastakaan ei tullut takaiskua.

Pisteet: Jari Lehto 1+1, Tomi Ikonen 1+0, Tero Hiltunen 1+0, Joonas Sissonen 1+0, Harri Pesonen 1+0, Harri Kakkonen 0+1 ja Marko Parviainen 0+1. Tomi Ikonen ja Joonas Sissonen saivat molemmat 2 min jäähyt.

SB Dobris vs. Fc Pogosta
Toinen peli ja vastassa ennakkoon kova SB Dobris. Ja jos ei vielä ole mainittu, niin Pogostalla on ehkä sarjan huonoin pelaajamateriaali, mutta siihen täytyy vastustajien yrittää tottua. Peli alkoi hieman ensimmäistä peliä hiljaisemmalla vauhdilla. Dobris pyöritti palloa melko taitavasti, mutta kunnon maalipaikkoja heillä ei ollut ensimmäisessä erässä kuin pari. Nekin pysäytti maalin eteen aseteltu Malvela. Pogostalla oli omat paikkansa, mutta niitä ei hyödynnetty tarpeeksi tehokkaasti. Pogostalla taisi olla ensimmäisessä erässä jopa enemmän maalipaikkoja kuin Dobriksella. Toisen erän alussa pelin hallinta siirtyi hienoisesti Pogostalle ja ensimmäinen maali nähtiin ajassa 18.43. Tekijänä kunnostautui TV-sarja Karavaanareistakin tuttu Jari Luukkanen. Syötön maaliin antoi Harri Pesonen. Jo hyvään humalaan päässyt kahden hengen fanilauma sai lisää juhlan aihetta (ja olutta) kun Tomi Ikonen laukoi Pogostan 2-0 johtoon. Näissä numeroissa lähdettiin kolmanteen erään.

Kolmas erä alkoi ikävällä tavalla, kun pallon tavoittelutilanteessa Pogostan kolossimainen Harri Kakkonen ja Dobriksen numero 14 törmäsivät yhteen. Tämän seurauksena Dobriksen pelaaja jouduttiin viemään ambulanssilla tarkastukseen. Toivotaan, että miehelle ei käynyt pahemmin. Pogosta pahoittelee, että Kakkosta peluutettiin lauantaina. Asia korjataan tulevissa turnauksissa. Noin kymmenen minuutin tauon jälkeen peliä jatkettiin. Vastustaja käytti hyväkseen Pogostan tauon jälkeisen pienen nukahduksen ja kavensi tilanteeksi 2-1. Veto oli todella hyvä.
Tähän sitten jäivät Dobriksen maalit. Seuraavista viidestä maalista vastasivat Pesonen vaatimattomat neljä kertaa ja Marko Parviainen kerran. Tilanne oli Pogostalle 7-1. Pelin ehkä hienoin maali nähtiin ylivoimalla ja tilannetta edelsi tapahtuma, jossa Dobriksen Henri Hassinen taklasi Pogostan Jari Lehtoa selkään ja otti näin pelin toisen jäähynsä. Pallo pyöri ylivoimalla mieheltä miehellä, jonka jälkeen Tero Hiltunen tarjoili keskelle Pesoselle, josta Harri ei erehtynyt. Ylivoimaa edelsi suunnitelma vaihtopenkillä, jossa päätettiin olla syöttämättä Kakkosen Harrille, mikä osaltaan edesauttoi maalin syntymistä. Dobriksesta edukseen esiintyi numero 22, Jouni Hiltunen.

Pisteet:  Harri Pesonen 4+1, Jari Luukkanen 1+1, Pekka Hämäläinen 0+2, Tomi Ikonen 1+0, Marko Parviainen 1+0,  Tero Hiltunen 0+1. Luukkanen lisäksi 2 min.

Ilomantsissa on edellisen kerran pelattu 3. divaria noin kymmenen vuotta sitten. Silloin kausi päättyi nousuun 2. divisioonaan. Sarjapaikkaa ei otettu ja toiminta lopetettiin. Nykyisessä joukkueessa on muutama, jotka pelasivat silloisessa joukkueessa, Iskussa. Päivän pelit osoittivat sen, että pelitempo tulee olemaan nopea ja kovaa saa pelata. Pirteimmin joukkueista Ilomantsin turnauksessa esiintyivät VehVe ja Oupa. Uskallan povata heille hyvää tulevaisuutta tälle ja seuraaville kausille. Molemmilla joukkueilla on riittävästi pelaajia sekä erittäin tasainen materiaali. Helppohan sillä on pelata. Pogostan ongelma tulee kauden aikana olemaan pelaajien jääminen pois turnauksista työkiireiden takia. Kaukaisin soturi tulee aina Tampereelta asti, mikä on huomionosoituksen arvoinen asia. Lähempääkin löytyisi vähintään yhtä innokkaita juomapullontäyttäjiä, mutta tässä turvaudutaan vanhaan hyväksi todettuun mieheen. Viinaa, laulua ja naisia riittää, paitsi Malvelalle.. Seuraava turnaus on jo kahden viikon päästä Kuopiossa. Tiedossa on jo muutama poisjäänti, joten saa nähdä, miten tyttöjen käy.

Taas on saatu yksi kesä tallattua ja futiskausi päätökseen. Talvi tekee hiljalleen tuloaan ja olisi taas aika kaivaa sählybagit komeron nurkasta ja kärrätä itsensä hallille. Tuleva talvi on Pogostan sinimustien kannalta varsin mielenkiintoinen, koska edessä on muutaman vuoden tauon jälkeen taas uusi sarjaporras. III-divari tuo sekä pelillisesti että taloudellisesti uusia haasteita. Kalakukkojen luvattuun maahan joudutaan tekemään useampi täsmäisku ja vastassa on sekä jalallisesti että kädellisesti haastavampia porukoita. Vastustajien kesätreeni-into on varmasti vaihdellut virkeästä toiminnasta vähemmän virkeään, mutta onneksi Pogostan motivoituneista karpaaseista suurin osa on hakenut peruskestävyyttä ja nopeutta futiksesta ja osa omatoimisesti Parppein purupolulta. Kesän fysiikkatreeneistä vapautettu Savonlinnan vainukoira J. Lehto on keskittynyt tietotoimiston lähteiden mukaan salapoliisin työhön sekä Sherlock Holmes videoiden katseluun. Kakkosen Harri on kuulemma nähty useaan otteeseen Ilomantsin punttisalilla tekemässä penkkipunnerrusta. Tulokset ovat kuulemma nousseet kohisten. Ruokolaisen Tero on keskittynyt Tampereen seudulla metsissä pomppimiseen ja Hiltus kaimakin on nähty Tampereella lenkkariostoksilla. Lisäksi Malvelan Simon hiustenkasvatusoperaatio on aiheuttanut omat ongelmat vanhan maskin kanssa. Noh nähtäväksi jää, että onko Simon BodyShopista tilaama shampoo tehnyt ihmeitä iholle? Mites käy Pesos Hartsan pistepörssivoiton, löytyykö muista joukkueista haastajia? Paljon kielen päällä pyöriviä kysymyksiä, joihin täytyisi löytää vastauksia…

Pikkuisen joudutaan tietysti pureutumaan vastustajiinkin. Siellä näyttäisi olevan inkkareita (apassit), talebaaneja (LeBa II), neppisautoja (SB Neppis), Spartakkeja, Outokumpulaisia palloja (OuPa), Doriksia (SB Dobris), Veikkoja, VehVejä sekä joku KMP?. Turnauskalenteria käsissä pyöritellessä silmiin osuu kokonaisuudessaan 9 turnausta, joista peräti 4 pelataan Kuopiossa Studentialla. Lopuille porukoille on jaettu yhdet kotikinkerit. Kausi pyörähtää käyntiin viikon päästä 24.9.2011 Ilomantsin liikuntapyhätössä, jossa sinimustien syyskuntoa testaavat Spartak JNS ja SB Dobris. Spartakin tiedetään ainakin nimellisesti heikentyneen viime kaudesta, kun pitkälti koko ykkösketju vaihtoi maisemaa. Nähtäväksi jää, että miten villiksi meno äityy kauden edetessä.

Sinimustien roosteri koki kesän aikana myös hiukan muutoksia. Kaasisen Olli vaihtoi ison selkäoperaation jälkimainingeissa paitansa taas LeBan raitoihin. Alkusyksy Ollilla menee pitkälti kuntoutuessa, mutta toivotaan että loppukaudesta Olli pääsisi taas tehokkaasti mailan varteen ja edustusjoukkuetta vahvistamaan. Tsemppiä Ollille! Lisäksi Ikosen Tomballa on vielä tammikuuhun asti isänmaanpalvelusta suoritettavana, joten alkukauden riennoissa häntäkään ei varmasti nähdä. Ruokolaisen Teron Tampereen maisemamatkailu on myös vielä hiukan auki ja kohtuullisen varmojen tietolähteiden mukaan häntä ei ainakaan kauden kahdessa ensimmäisessä turneessa nähdä. Tulopuolella suurimpia vahvistuksia on ehdottomasti Pekka ”taikuri” Hämäläinen, joka on kuulunut älyttömän monta vuotta Pyhiksen II-divarinipun runkopelaajiin. Syksyn ensimmäisissä treeneissä meno on näyttänyt nälkäiseltä ja reippaalta. Nähtäväksi jää, kilpaileeko ”Peki” Pesos Hartsan kanssa sisäisen pörssin voitosta. Mene ja tiedä! Näiden yllämainittujen sankareiden lisäksi runko on pysynyt melko lailla muuttumattomana. Hiltusen Teroa lainaten: ”Kauden käynnistyessä nähdään ketä reikäpallo kiinnostaa ja ketä ei”. Rinki on laadukas, mutta kapea. Ratkaisut peleissä tullaan tekemään Pesosen Harrin, Kakkosen Harrin, Hiltusen Teron, Sissosen Joonaksen ja Lehtorien poikien hartioilla. Kokeneet vanhemmat herrasmiehet johtaja Tapio, kapteeni Mörde ja puolustuksen jokerikortti J. Lukkeri tukevat kokemuksellaan ja auktoriteetilla nuoruuden intoa. Niin ja miten käy Hiltus Jonetskin, onko hän kuosissa ja lapa maassa jo kauden aloituksessa? Parin turnauksen jälkeen ollaan vähän viisaampia ja pystytään kahtomaan että mihin suuntaan juna on menossa.

Tervetuloa niin uudet kuin vanhatkin Pogostafanit katsomaan III-divarin kauden aloitusta Ilomantsin liikuntahallille la 24.9.2011. Pogostan pelit ovat klo 10 ja klo 19.
-Runopoeka-